|
Post by Tuulia on Feb 17, 2015 16:09:24 GMT 2
Viikonloppuleiri la 28.2. - su 1.3. 2015Ohjelma10.00 saapuminen leirille, leiriytyminen aittaan ~ Marja 11.00 lounas 13.00 leikkitunti ~ Susan 15.00 välipala 17.00 hiihtoratsastusta 19.00 päivällinen 21.00 yömaasto halukkaille ~ Hope 21.00-> sauna & avanto halukkaille 22.00-> iltapala viim. 24.00 aittoihin 10.00 aamupala & kotiin ~ Tuulia Ohjelmaan merkkasin mistä eteenpäin on kenenkin vastuualueet maksun suhteen, niitä siis vaan tulemaan! OsallistuminenEnsisijaisesti rusettilaiset halutessaan omalla hoitsulla. Ponia saa toivoa, toiveita kuunnellaan (: Uudet tallilaiset, kertokaa hieman itsestänne ilmottautuessanne. Leiri jaetaan osallistujille, ja jokainen on velvoitettu tekemään omasta osiostaan maksun: tarina, kuvia, sarjakuva, runo. Kunhan se kuvaa laajemminkin osiotasi kun vain se pusu leirihoitsun poskelle Vapaavalintaisia maksujakin saa tehdä! Osallistujat 3/6(Marja - Karo) Tuulia - Fjella Susan - Santtu Hope - Ruska
|
|
|
Post by Tuulia on Mar 3, 2015 23:24:42 GMT 2
Rusetin ensimmäinen leiri 28. helmikuuta
Leirille oli tulossa vain ja ainoastaan tallin omistajattaret ja hoitajattaret - minä ja Tuulia, Hope ja Susan. Pieni, lämminhenkinen talliporukkamme hevosten ja Havu-kissan kera oli mukavaa seuraa ja aika kului hyvin. Susan kävi taistoa jekku-Santun kanssa, Hope opetteli ihmeellistä suomen kieltä ja ratsastamista. Tuulia ja minä ratsutimme loppuja hevosia satunnaisten (kuvitteellisten) vuokraajien lomassa.
Minun ei tarvinut esitellä tallia eikä tilaa leiriläisille, eikä järjestää aittamajoitusta, vaan majoitimme tytöt tupamme lattioille lämpimään. Hekin tuntuivat riemuitsevan valmiiksi petaamistani patjoista Tuulian huoneen lattialla. (Marja-mummolla on mummotauti jonka vakavin oire on hössöttäminen. Vanhuus ei tule yksin.) Olin tehnyt uunissa puuroa ja porkkanalaatikkoa tytöille ja he saivat lounaalla syödä napansa killilleen niin, ettei nälkä yllätä pitkään aikaan. Kaverukset lähtivätkin tuvasta pikaiseen kohti rakkaita nelijalkaisia.
// Maksuksi riittää lyhytkin pätkä, tässä Marjan osio leiristä (:
|
|
Susan
Tallilainen
Posts: 13
|
Post by Susan on Mar 28, 2015 11:49:42 GMT 2
Viikonloppuleirin maksu - Leikkitunti Santulla ja muuta mukavaa
Innoissani talutin vieressäni kipittävää Santtua kentälle pienen hevosjonon hännillä. Poni heilutteli päätään ja yrittää livahtaa kokoajan raville. Naurahdan pienesti tukkajumalalle ja pysähdymme kentälle kaartoon. Itse pääsen helpolla pienen Santun selkään ja hetkessä istunkin jo todella pörröisen shetlanninponin selässä. Santulla on ihana karvanlähtöaika, joten uskon saavani mukavat karvapöksyt tässä tunnin aikana. Aloitimme kävellessä jo tasapainoilemaan ponien paljailla selillä ja itse jouduinkin olemaan tarkkana, sillä Santtu oli todella vireällä päällä. Muutaman kertaa ilman käsiä taiteillessani poni yritti tehdä äkkikäännöksen ja itse meinasin horjahtaa alas, mutta onneksi kuitenkin pysyin selässä ilman sen kummempia ongelmia. Kokosimme pian ohjat ja Marja oli kehitellyt meille paljon erillaisia tehtäviä eri askellajeissa. Oli pujotteluja, todella pienia ristikoita, pressun yli kävelyä, sekä vesimukin kuljetusta estetolpalta estetolpalle. Santun kanssa meillä oli kunnon vauhti päällä ja pujotteluakin yritin laukassa, mutta Santtu innostui touhusta liikaa ja jouduttiin tyytymään ravipujotteluun. Pressun ylittäminen oli karvakasan mielestä todella järkyttävää ja siinä pitikin pomppia oikein kunnolla ja olin vähällä pudota. Onnekseni Santulta löytyi reilusti harjaa mihin tarrautua. Pikkuristikkoa ylitimme innoissamme laukatenkin ja Santtu kuvitteli ristikon selvästikkin valtavaksi okseriksi. Lopputunnista leikimme vielä peiliä, vaikkei meitä isoa porukkaa ollutkaan. Sääntönä oli se, että ravi on reippain askellaji mitä saa mennä. Itse olin turhan kunnianhimoinen ja Santulta oli jarrut hukassa, joten jouduimme melkein poikkeuksetta alkuun, mutta hauskaa se silti oli. Hoidettuamme ponit pois leikkitunnin jälkeen, suuntasimme välipalalle. Marja oli taikonut välipalaksi herkullisia leipiä ja marjakiisseliä, jota kaikki söivät innoissaan. Leirillä todellakin ruokapalvelu pelasi ja välipalan jälkeen minulla oli sellainen olo että joudun kierimään loppupäivän liian syömisen takia. Parin tunnin vapaa-ajan aikana pelailimme korttia ja juttelimme vähän kaikesta. Itseäni ujostutti hieman Hopen kanssa englanniksi puhuminen, mutta sitten kun vain aloin puhumaan, riitti juttuakin hyvin ja Tuulian kanssa opetimme Hopelle suomea. Vihdoin oli hiihtoratsastuksen aika ja se sujuikin todella hyvin, vaikka itse en pysynyt suksien kanssa pystyssä kun ehkä vain kymmenisen metriä kerrallaan. Vaikka kaaduinkin lumeen monta kertaa, ei tullut ollenkaan kylmä kun oli kokoajan niin paljon tekemistä. Muutaman suksilla pysymisyrityksen jälkeen onnistuin jo touhussa hieman paremmin, vaikkakin välillä menin yhdellä suksella kun tasapaino meinasi pettää. Hiihtoratsastuksen jälkeen kaikki palasivat innoissaan päärakennukseen syömään päivällistä, joka olikin tällä kertaa hyvää kalakeittoa. Itse rakastin kalakeittoa yli kaiken ja kehuin Marjan kokkaustaitoja iloisesti. Päivällisen jälkeen meillä oli taas vapaa-aikaa ennen muuta toimintaa ja itse livahdin tarhalle Santtua moikkaamaan. Poni vaikutti olevan hyvällä tuulella ja se yllättäen jopa antoi minun tulla silittämään. // Tässä nyt tämmöinen maksu Kiitos hauskasta leiristä!
|
|
Hope
Tallilainen
Posts: 8
|
Post by Hope on Apr 3, 2015 14:51:29 GMT 2
Hopen ja Ruskan hassunhauska yömaasto
Hopen karsinaan mä hain, pian siivetkin jo sain, kaikki tuntui leijuvan, jonkun verran kaikuvan, Ruskaa paijata mä sain, en muuta tee mä lain, varusteet niskaan nakkasin, ja kaviotkin rappasin. Pian selässä jo keikun, kohta varmaan harjassa roikun. Tammaa rohkeaa taputan, pohkeella hieman naputan, vauhti alkaa kiihtyä, ja Susankin jo viihtyä. Alkuun vähän nirsoiltiin, mutta kohta me jo kisailtiin Tuulia Fjellan kanssa kiitää, Ruska viimeisenä liitää, Ilma tuntuu viilenevän, möröt metsässä piilevän, jännitys vatsaani kipristää, ja otsani ryppyyn kurtistaa Tuulia vauhtia hiljentää, Santtu vaan jaksaa viilettää, Susan kyydissä hihittää, Ruskan kanssa viereen laukataan, ja karkurin eteen hypätään. Santtu raukan vauhti tyssää, paikallensa kokonaan pyssää. Pikkuinen ei liikkua tahdo, nauramme hetken "ompa kahjo", Kohta tallin pihassa ollaan, lähdetään sisään TV:tä töllään, huomenna kotiinlähtö on, mut riemu aivan verraton!
En tiiä tuliko trapeeksi pitkä mut siinä pieni maksu :3
|
|