|
Post by Tuulia on Jan 2, 2015 19:14:19 GMT 2
|
|
Susan
Tallilainen
Posts: 13
|
Post by Susan on Jan 3, 2015 21:14:08 GMT 2
[Poistin kannen kuvan tästä ettei se näy kahta kertaa peräkkäin ]
Pörheän palloponin päiväkirjalle uusi kansi IHANA!! Ootpas nyt oikee tehopakkaus aktiivisuuden kanssa, jee! Pitäskö tehä tehokas-alottaja -merkki? =D ~ Tuulia
|
|
Susan
Tallilainen
Posts: 13
|
Post by Susan on Jan 4, 2015 15:40:28 GMT 2
04.01.2015 Santtuilemassa Huokaisten katson tarhaa ympäri viilettävän pikkuponin perään. Laitan käteni puuskaan ja jään seisomaan pihaton edustalle. Santtu hirnahtelee kuin nauraen minulle ja heiluttelee päätään aina ohi mennessään. Ponin valkea harja hulmuaa tuulessa ja häntä heilahtelee muutamien pukkihyppyjen tahdissa. Pienellä ruunalla on selvästikkin virtaa vaikka muille jakaa ja ensimmäinen tehtäväni sen hoitajana olisikin saada innokas karvakasa riimunnarun päähän ja hoidettavaksi. Asetun seisomaan selkä poniin päin, enkä edes katso sitä. Kuuntelen vain tarkkaavaisesti kavioiden kopinaa. Piko tulee uteliaasti katsomaan mitäs minä heidän tarhassa seison ja silittelenkin exmoorinponin pörröistä karvaa. Hetken aikaa siinä seisottuani Santtukin kyllästyy juoksemiseen ja tulee tervehtimään. Minä muka vain silitän ponia, mutta kun se ei huomaa, klipsautan riimunnarun kiinni ponin riimuun ja naurahdan. Mustankirjava shetlanninponi katsoo minua hieman loukkaantuneesti. ”Hölmö”, naurahdan ja hätistelen uteliaat pihattolaiset pois tieltä lähdettyäni taluttamaan Santtua pihattoon hoidettavaksi. Piko ja Disa väistävät kiltisti, mutta katselevat uteliaasti pihaton suulta peräämme. Sidon Santun kiinni yhteen hoitorenkaaseen ja poni katsoo perääni kujeillen. Olin kuullut että pörröinen shetlanninponi osaa avata solmut, joten minun pitäisi todellakin olla tarkkana. Ennen Santun pyydystystä olin järjestänyt ponin kaikki varusteet mahdollisimman lähelle ovea ja sainkin hieman kurottelemalla napattua ponin harjapakista juuriharjan ja kaviokoukun. Kaviokoukku taskussani ja juuriharja kädessäni palasin Santun luokse ja aloin harjata ponin pörheää karvaa. Santtu steppaili edestakaisin ja yritti avata solmua minkä ehti, mutta minä olin nopeampi ja ehdin napsauttaa sormiani aina kun poni yritti kiskaista narusta. Santtu katsoi minua hieman paheksuvasti. ”Ollaan molemmat uusia täällä, joten opetellaan yhdessä talon tavoille”, jutustelin pienelle ruunalle. Samassa kuulinkin kuinka Tuulia saapui pihattoon moikkaamaan. ”Mites teillä menee?” tyttö kysyi ystävällisesti luonnollisen vaaleat hiukset heilahtaen. ”Hyvin nyt. Kiinnisaamisessa meni kyllä melkein puoli tuntia”, kerron Tuulialle naurahtaen. Tiedän jo tallilaisista suurimman osan nimeltä, sillä minulla on hyvä nimipää, mutta Tuulia ja Marja ovat ainoat kenelle olen enemmän jutellut. Lähinnä silloin kun hain hoitajaksi. ”Mitkä suunnitelmat tälle päivälle?” Tuulia kysyy uteliaasti. ”Ajattelin tehdä kentällä vähän maastakäsin juttuja ja treenata luottamusta”, kerron pirteästi ja vaihdan juuriharjan kaviokoukkuun. Pienen shetlanninponin kavioiden putsauksen luulisi olevan helppoa kun ei kaviotkaan paljoon paina, mutta toista se tuntuu Santun kanssa olevan. Pörröinen ruuna kiskoo koipeaan minkä jaksaa, mutta ärähdyksestäni poni lopettaa senkin ja malttaa seistä edes hetken aloillaan. Selvitettyäni Santun pitkän harjankin, irroitin ponin seinässä olevasta koukusta ja lähdin taluttamaan ponia pihaton portille, josta pääsimme livahtamaan pois ilman että Piko ja Disa edes ymmärsivät asiaa. Pieni ja pörröinen poni pomppi vieressäni kuin kumipallo, mutta itse kävelin rauhallisesti eteenpäin ja annoin Santun pomppia, kunhan se pomppi riittävän välimatkan päässä. ”Ootpas sä hurja villiponi”, tokaisin minimammutille naurahtaen ja aloin talutella ponia ympyröillä. Otin myös säännöllisin väliajoin pysähdyksiä, mutta ne nyt eivät olleet kovinkaan sujuvia, sillä ponin kärsivällisyys ei tuntunut riittävän. Pyrin napakoihin käskyihin ja siihen, että poni myös reagoisi niihin. Vaihtelimme suuntaa ja vähitellen Santun turhanpäiväinen loikkiminen jäi pois ja poni käveli vieressäni kiltisti harja heiluen. Pysähdyksetkin sujuivat, mutta paikallaan seisominen ei. Niimpä teimme niin, että aina kun poni yritti luvatta lähteä kävelemään, peruutimme muutaman askelta ja yritimme uudestaan seistä. Aina kun Santtu seisoi edes hetken, kehuin sitä valtavasti. Santtu alkoi myös käyttäytyä minua kohtaan ystävällisemmin, joten maastakäsittelyhetki alkoi muuttua pikkuhiljaa mukavammaksi molemmille osapuolille. Kun käynti sujui, otimme raviakin, mutta ensi alkuun sekin oli hurjan vaikeaa. Santtu kipitti eteenpäin aivan liian kovaa ja liikkui melkein sivuttain kun minä pidin riimunnarusta kiinni. Muutamien käynti-ravi siirtymisten jälkeen ravivauhti rauhottui ja Santtu ravasikin viimeiset metrit rauhassa. Selvästikkin poni tarvitsi taukoamatta tekemistä jotta se jaksaisi keskittyä. Viimeiset kierrokset annoin Santun kävellä hieman pidemmällä narulla ja se seurasikin minua melko kivasti. Palasimme pihattoon ja ennen kuin päästin Santun kavereidensa luokse, pyysin sitä odottamaan. Poni tuijotti minua suurilla tummilla silmillään ja kun vihdoin päästin sen vapauteen, se ei lähtenytkään heti pois luotani vaan kerjäsi hieman rapsutuksia. Hetken rapsutettuani poni kuitenkin iski hampaansa ilmaan ja ravasi hirnuen Pikon ja Disan luokse. Katselin naurahtaen ponin perään ja vein riimun turvaan omalle paikalleen. Järjestelin hieman jo valmiiksi siistiä varastotilaa ja kävin läpi Santun varusteet. Ponin varusteet olivat väriltään kauniita metsänvihreitä ja ponin tavarat vaikuttivat todella hyväkuntoisilta ja laadukkailta. Santun kaikki varusteet olivat luultavasti melko uusia, koska ei niistä paljoon käytön jälkiä erottanut. Tai sitten varusteita oli pesty todella ahkerasti. Tutkin muutenkin varastotilan sisältöä ja hiplasin myös Pikon ja Disan varusteita. Olen todellinen varusteratsastaja ja rakastan kaikkia hevosten varusteita. Hetken aikaa pällisteltyäni lähdin kuitenkin pihan puolelle katsomaan olisiko kukaan muu tallilla, mutta piha oli autio ja kaikki hevoset seisoivat tarhoissaan ja katselivat minua uteliaasti. Päätin siis lähteä kävelemään kotiin, koska en tällä hetkellä muutakaan tekemistä keksinyt. S & S 1hm
// saako hoitoponilleen muuten "ostaa" varusteita noista varusteliikkeistä mistä sinäkin varusteet ostan Ilmoittelisin aina itse kauppojen ostokirjoihin jos jotain ostaisin ja laittaisin varusteen kuvan vaikka tänne hoitokirjaan? Oi, ihana tarina! Santtu ihan omimmillaan, alkaa luonne hiljalleen paljastua uusille omistajille =D Tosi kiva tarina ja hyvä aloitella ponin kanssa rauhallisesti, vaikka liikuntaa se tarvitsee paljon. Noista varusteista, niin itse taas en ole varustehamstraaja, vaan koitan pärjäillä vähällä määrällä, joten jos tahdot jotain hahmosi ostamia tavaroita tuoda tallille niin siitä vaan, mutta en ala niitä listaamaan minneen (: Jos sinun mielestä jotain hyvin tärkeää puuttuu kollaasista, niin se on asia erikseen. ~ Tuulia
|
|